Kasvatusfilosofi, Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen johtaja ja professori Veli-Matti Värri sanoo tämän päivän Kotimaa-lehden haastattelussa toivovansa, että lapset saisivat leikkiä vapaasti mahdollisimman pitkään. - Kuvittelemme kaikkialle tunkeutuvassa tehokkuusajattelussamme, että lapset tarvitsevat varhain kulttuuripääomaa ja tiedollista osaamista pärjätäkseen elämässä, Värri sanoo. Hän korostaa, että lapselle riittää ihan tavallinen rauhallinen yhdessäolo kotipiirissä.

Kasvatuksen asiantuntijat Värrin tavoin puhuvat tavallisen arjen arvosta ja lapsen kasvurauhan turvaamisesta, koko ajan. Ja me kuuntelemme ja nyökkäilemme: "Kyllä se näin on." Kotoisissa juhlapuheissa me vanhemmat väitämme arvostavamme juuri samoja asioita, joista Värrikin puhuu, mutta tosielämässä me aloitamme lastemme harrastuttamisen ja kaikenlaisen kodin ulkopuolella tapahtuvan toiminnallisuuden aina vain varhemmin.

2042018.jpg

Rauhallinen yhdessäolo kotipiirissä on nykyihmiselle todellisuudessa pelottavan sitovalta, tylsältä ja ahdasmieliseltä kuulostava ajatus. Suorastaan rajoittava. Väitän, että juuri siksi ajatus sitoutumisesta esimerkiksi kotona, yhdessä ja tiettyyn aikaan syötäviin perheaterioihin herättää vastarintaa. Kaikenlaisiin rutiineihin ryhtyminen kuulostaa juuri siksi niin kurjalta: ahdistaa! Pitäisi ihan oikeasti taata kasvurauhaa, pysyä KOTONA lasten kanssa, antaa aikaa ja tilaa tavalliselle, sen kummemmin virikkeellistetylle leikille: tylsää!

Niin, meidän vanhempien mielestä.

Olisi uskallettava tarkastella oman perheen päiviä, viikkoja ja kuukausia, sitä tavallista arkea rehellisesti - löytyykö sieltä tilaa, aikaa ja voimia lapsen hitaalle kasvulle, pitkälle leikille ja perheen yhteisyydelle?