Muutama lukija on kysynyt taustoja kirjani synnylle.

Vanhemmuus on ihanaa, antoisaa ja ihmisen elämän tärkein tehtävä. Se on myös vaativa, haastava ja vaikea taitolaji, vaikka siihen sydämestä ja vaistojenkin ohjaamana kasvetaan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lapsi tarvitsee rajattomasti rakkautta, hellyyttä, syliä, turvallisuutta, välittämistä, huomaamista, aikaa, kuuntelemista ja huolenpitoa. Lapsi tarvitsee myös rajoja, joiden asettamiseen ja pitämiseenkin struktuuri, säännöllisyys, toistuvuus ja hyvät rutiinit antavat tukea. Sama struktuuri, säännöllisyys ja rutiinit myös helpottavat lapsiperheen arkea. Ne löytyvät myös hyvien tapojen ja tottumusten taustalta. Elintottumukset muovautuvat varhain, ja perheen aikuisten päivittäin tekemien valintojen kanssa lapsi elää vielä aikuisenakin. Siksi esimerkiksi tärkeät orientoivina rutiineina pitämäni säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat eivät ole ollenkaan pikku juttu.

Nämä kaikki asiat ovat kirjani taustalla. Halusin koota yhteen sellaiset hyviksi havaitsemani, omien kokemusteni perusteella toimivat vinkit, joiden avulla säännöllinen rytmi, rutiinit ja turvallinen ja kaikkia palveleva struktuuri voidaan perheeseen rakentaa. Halusin myös herättää keskustelua aiheesta ja siihen kietoutuvista monistakin asioista.

Esikoiseni kanssa viisitoista vuotta sitten etsin itse vastaavanlaisia vinkkejä ja ohjeita. Säännöllistä rytmiä ja hyviä rutiineja sitä tukemaan suositeltiin neuvolassa, ja halusin luottaa asiantuntijoihin. Konkreettisia ohjeita ja neuvoja olikin sitten hankala löytää. Ne olivat palasina maailmalla, ja oma tapa toimia muovautui sitten niistä palasista yhdistelemällä, kantapään kautta. Mietin jo tuolloin, että asiat pitäisi koota yksiin, helposti luettaviin kansiin. Rohkeutta kirjan kirjoittamiseen kokosin sitten vuosia, mutta lasten hyvinvointiin liittyvää yleistä keskustelua seurattuani ja toisaalta kuunneltuani muiden vanhempien kokemuksia päätin kirjoittaa tavallisen äidin näkökulmasta oppaan, puheenvuoron ja kannanoton, ilman lähdeviitteitä - asiantuntijat ottakoot kantaa. Mielestäni se keskustelu, joka kirjani tiimoilta on herännyt, ja toisaalta lukijoilta saamani palaute on  osoittanut, että arvioni kirjan tarpeellisuudesta ei ollut turha.  

Vanhemmat kaipaavat lopulta aika konkreettisia ohjeita, vaikka niitä kasvokkain ja suoraan voi olla vaikea pyytää – tai ottaa vastaan. Me voimme ja meidän pitää myös tavallisina vanhempina – yhdessä asiantuntijoiden kanssa – uskaltaa käydä keskustelua vanhemmuudesta ja kokemuksistamme. Keskustelua ja sitä kautta havahtumista uudelleen ja uudelleen lasten hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin tarvitsemme me ja meidän lapsemme aivan varmasti. Mestareita emme vanhempina ole, mestareiksi emme tule, mutta riittävän hyviksi vanhemmiksi me voimme yrittää kasvaa.

Kuva: Juho Juntunen